Sodan lopettaminen

”Sodan hermot ovat ääretön raha.” - Cicero

Roomalainen filosofi ja valtiomies Marcus Tullius Cicero ymmärsi yli kaksituhatta vuotta sitten karun totuuden, jonka kanssa kamppailemme yhä tänään: sodankäynnin koneisto vaatii jatkuvaa pääoman virtaa. Armeijat on ruokittava, varustettava, kuljetettava ja ylläpidettävä. Aseita on valmistettava. Alueita on miehitettävä. Sodat ovat ennen kaikkea kalliita. Ja kyky rahoittaa niitä ilman väestön välitöntä, näkyvää suostumusta on ollut järjestäytyneen väkivallan suuri mahdollistaja läpi historian. Nykyaikana tuo hana on rahapaino. Hallitukset harvoin korottavat veroja sodan maksamiseksi. Poliittinen hinta on liian korkea, julkinen vastustus liian kiivasta. Sen sijaan ne lainaavat. Ne painavat rahaa. Ne devalvoivat taskussasi olevan valuutan siirtäen todellista ostovoimaa kansalaisilta sotakoneistolle inflaation näkymättömän mekanismin kautta. Kipu on piilotettu, viivästytetty ja siirretty tuleville sukupolville, joilla ei ollut sananvaltaa päätöksessä.

Presidentti Dwight D. Eisenhower varoitti jäähyväispuheessaan vuonna 1961 amerikkalaisia sotateollisen kompleksin synnystä: puolustusurakoitsijoiden, poliittisten intressien ja sotilaallisten instituutioiden itseään vahvistavasta ekosysteemistä, joka, jos sitä ei valvota, kasvaisi julkisen valvonnan ulottumattomiin. Hän ennusti konetta, jota ruokkivat loputtomat budjetit ja jota ohjaavat ne, jotka hyötyvät konflikteista. Tänään tuo kone toimii fiat-rahalla. Jokaisen uuden konfliktin myötä rahapaino pyörii nopeammin. Aina löytyy rahoitusta uudelle dronelle, uudelle tukikohdalle, uudelle valvontajärjestelmälle. Puolustusbudjetti kasvaa riippumatta siitä, mikä puolue on vallassa, riippumatta siitä, kohtaako valtio eksistentiaalisia uhkia vai keksittyjä uhkia. Merkittävä osa painetuista dollareista ei virtaa terveydenhuoltoon, koulutukseen tai infrastruktuuriin kotimaassa, vaan ulkomaisiin sotilasoperaatioihin, jotka palvelevat poliittisen eliitin etuja pikemminkin kuin näkymättömän laskun maksavia kansalaisia.

Poistamalla kyvyn paisuttaa rahaa mielivaltaisesti Bitcoin nostaa väkivallan kustannukset sen todelliselle tasolle. Kun pääoma on ansaittava työntodistuksen kautta eikä luotava tyhjästä, sodan ylläpitämisestä tulee dramaattisesti vaikeampaa. Johtajien on punnittava todelliset kustannukset todellisella huolella. Holtittomilla päätöksillä on välittömiä, näkyviä seurauksia. Jokainen tuhon kohteeksi joutunut satoshi on satoshi, joka on ansaittu aidolla energiankulutuksella eikä sitä voi korvata painamalla lisää. Bitcoin-standardin vallitessa hallituksen, joka haluaa käydä sotaa, on verotettava kansalaisiaan suoraan ja avoimesti. Sen on esitettävä lasku ja pyydettävä maksua. Sen on perusteltava menot täysin demokraattisen vastuullisuuden valossa. Sota tulee välittömästi kalliiksi ja poliittisesti näkyväksi. ”Huijauskoodi”, joka on antanut hallituksille mahdollisuuden rahoittaa loputtomia konflikteja ilman hallittujen nimenomaista suostumusta, poistetaan pelistä.

Mieti seurauksia. Kun vastustajilla molemmilla on Bitcoinia, heillä on yhteinen intressi vakauteen. Konflikti vahingoittaa molempia kassoja. Yhteistyö hyödyttää molempia osapuolia. Laskelma siirtyy valloituksesta kaupankäyntiin, tuhosta luomiseen. Bitcoin ei poista ihmisten välisiä konflikteja, se vaatisi ihmisluonnon muutosta, jota mikään teknologia ei voi saavuttaa. Mutta se muuttaa kannustimia niin syvällisesti, että rauhasta tulee hallitseva strategia ja väkivallasta yhä irrationaalisempi ja kannattamattomampi valinta. Voimatasapaino siirtyy vapaaehtoisesti koordinoituvien verkostojen puolelle ja pois voimalla hallitsevista hallinnoista. Huomisen kilpailut käydään ei luodeilla vaan lohkoilla, jotka on validoitu konsensuksella ja turvattu niiden energialla, jotka valitsivat rakentamisen tuhoamisen sijaan.