Deflatorinen renessanssi

”Teknologia haluaa tehdä elämästä halvempaa. Fiat-raha vaatii tehdä siitä kalliimpaa.”

Nykyaikaisen maailmamme ytimessä on perustavanlaatuinen ristiriita, sota kahden valtavan, vastakkaisiin suuntiin vetävän voiman välillä. Toisella puolella on teknologia, joka on luonnostaan deflatorista. Jokaisella aidolla teknologisella innovaatiolla, painokoneesta kokoonpanolinjaan ja tekoälyyn, on sama lopullinen vaikutus: se tekee asioista halvempia. Se korvaa kalliin ihmistyön edullisella laskennalla, kalliit fyysiset prosessit tehokkailla digitaalisilla prosesseilla. Luonnollisilla, manipuloimattomilla markkinoilla elinkustannusten pitäisi laskea joka vuosi teknologian tehdessä maailmasta tuottavamman. Toisella puolella on fiat-raha, joka on luonnostaan inflatorista. Keskuspankit toimivat nimenomaisella mandaatilla ylläpitää positiivista inflaatiota, pitää hinnat vakaina tai nousevina. Ne pelkäävät laskevia hintoja, koska koko globaali rahoitusjärjestelmä on rakennettu velkavuoren päälle, ja laskevat hinnat vaikeuttavat velkojen hoitamista. Deflaatio velkavetoisessa taloudessa on eksistentiaalisesti vaarallista, koska se lisää jokaisen lainan, jokaisen asuntolainan, jokaisen valtion obligaation todellista taakkaa.

Yksinkertainen esimerkki tekee tämän varkauden mittakaavan näkyväksi. Vuonna 1900 huoneen valaiseminen tunnin ajan vaati talikynttilän, joka maksoi noin kuusi tuntia keskimääräistä työtä. Vuoteen 1950 mennessä hehkulamppu antoi paljon paremman valon muutaman minuutin työllä. Nykyään LED tuottaa saman valaistuksen murto-osalla penniä. Valon todelliset kustannukset ovat laskeneet noin viisisataatuhatta kertaa vuosisadan aikana. Vakaan rahan standardin mukaan tämä hämmästyttävä tehokkuushyöty näkyisi laskevina hintoina koko taloudessa: jokainen tuote, johon parempi valaistus, parempi logistiikka, parempi laskenta vaikuttaa, halpenisi hiljalleen, ja jokaisen työtuntisi ostovoima nousisi vuosi vuodelta. Tältä deflatorinen renessanssi näyttää. Se ei ole kriisi. Se on edistystä, joka näkyy hinnoissa. Mutta fiat-standardin mukaan rahantarjonta laajenee imemään nämä hyödyt ennen kuin ne saavuttavat sinut. Valon tuottaminen halpenee, mutta kaikki muu nousee hinnassa kompensoidakseen. Teet samat työtunnit. Ansaitset nimellisesti enemmän. Ja silti talo, koulutus, eläke pysyvät jatkuvasti ulottumattomissa. Tehokkuus kuului sinulle. Rahapaino otti sen.

Meillä on liikkumaton esine, teknologia, joka laskee hintoja, kohtaamassa pysäyttämättömän voiman, keskuspankit, jotka painavat rahaa pitääkseen hinnat ylhäällä. Tämä törmäys tuottaa sen omituisen, skitsofreenisen talouden, jossa elämme: maailman, jossa teknologiset ihmeet elävät rinnakkain pysähtyneen elintason kanssa, jossa puhelimet halpenevat joka vuosi, mutta asuminen, terveydenhuolto ja koulutus kallistuvat. Tämän yhteentörmäyksen tuloksena hallitukset varastavat pohjimmiltaan tulevaisuuden tehokkuushyödyt maksaakseen menneisyyden velkoja. Joka kerta kun uusi teknologia tekee tuotannosta halvempaa, tämän säästön pitäisi virrata kuluttajalle alhaisempien hintojen muodossa. Sen sijaan keskuspankit painavat tarpeeksi uutta rahaa kompensoidakseen deflatorisen paineen varmistaen, että hinnat pysyvät vakaina tai nousevat. Kuluttaja ei koskaan näe teknologisen edistyksen hyötyä. Se jää järjestelmän vangiksi ennen kuin se voi saavuttaa heidät.

Bitcoin lopettaa tämän sodan asettumalla teknologian puolelle. Koska Bitcoinilla on kiinteä tarjonta, jota ei voida paisuttaa, se antaa teknologisen kehityksen luonnollisen deflaation virrata käyttäjälle. Bitcoin-standardissa, kun tekoäly ja robotiikka tekevät maailmasta 50 prosenttia tuottavamman, säästöjesi ostovoima kasvaa vastaavan määrän. Et tarvitse palkankorotusta. Sinun ei tarvitse sijoittaa riskialttiisiin omaisuuseriin pysyäksesi mukana. Rahasi arvo kasvaa maailman tehostuessa.

Kriitikot kutsuvat tätä deflatoriseksi spiraaliksi, pelottavaksi taloudelliseksi skenaarioksi, jossa laskevat hinnat saavat kaikki hamstraamaan rahaa ja lopettamaan kulutuksen. Tämä pelko perustuu kuitenkin velkaperusteisen talouden oletuksiin. Säästöperusteisessa taloudessa, jossa raha saa arvoa ajan myötä sen sijaan, että menettäisi sitä, dynamiikka on täysin erilainen. Ihmiset kuluttavat edelleen, kun nykyiset tarpeet ovat suuremmat kuin tulevat halut. He sijoittavat edelleen, kun mahdollisuudet lupaavat todellisia tuottoja. Mutta he tekevät sen harkitusti, ajatuksella, kärsivällisyyden ylellisyydellä pikemminkin kuin epätoivon kiireellä.

Deflatorinen renessanssi kääntää modernin ajan suuren pelon päälaelleen. Sen sijaan, että tekoäly vie työpaikkamme olisi uhka, siitä tulee tekoäly alentaa elinkustannuksiamme lupaus. Sen sijaan, että teknologinen kehitys rikastuttaisi vain koneiden omistajia, se rikastuttaa kaikkia, jotka omistavat vakaata rahaa. Koneiden luoma yltäkylläisyys jakautuu koko väestölle säästöjen luonnollisen arvonnousun kautta. Tältä näyttää rehelliseen rahaan perustuva sivilisaatio. Ei niukkuutta, ei puutetta, vaan maailma, jossa jokainen sukupolvi on edellistä varakkaampi, ei siksi, että he työskentelevät kovemmin, vaan siksi, että ihmiskunnan teknologinen perintö jaetaan rehellisesti sen sijaan, että se salaa kaapataan.